Koronapandemia on konkretisoittanut entisestään kotiolojen vaikutukset lapsen kasvuun ja kehitykseen. Perheet, joissa asiat ovat olleet hyvällä mallilla ovat voineet kärsiä tilanteesta suuresti ja perheenjäsenen sairastuminen tai esimerkiksi työttömyys ovat voineet järkyttää monen lapsen perusturvan tunnetta varsinkin, jos tunteisiin ja tarpeisiin ei ole tässä hankalassa tilanteessa osattu vastata.

Toisaalta perheissä, joissa tilanne on ollut haastava jo ennen pandemian alkamista, ovat entistä tukalammassa asemassa ja ongelmat ovat saattaneet kärjistyä entisestään koko perheen jäädessä kotiin neljän seinän sisään. 

Lapsi, joka joutuu kantamaan huolta ja murhetta muista läheisistään, ei ehdi eikä pysty itse käsittelemään omia hankalia tunteitaan vaan kaipaa tähän aikuisen tukea. 

Monen lapsen psykologinen turvallisuudentunne on siis järkkynyt. Usein lapsi reagoi pieneenkin muutokseen ja havaitsee myös jos ongelmia ja hankaluuksia koitetaan häneltä piilotella. Helposti luulemme, että ongelmat, joita ei sanota ääneen tai tunteet, jotka lakaistaan maton alle katoavat, mutta todellisuudessa ne tulevat usein elämässä myöhemmin vastaan entistä suuremmalla voimalla. Lapset tarvitsevat aikuisen tuen vaikeiden tunteiden tai ikävien kokemusten käsittelyyn rakentavalla tavalla, koska heillä itsellään tämä kyky ei vielä ole kehittynyt tarpeeksi.

Oli kyseessä sitten pidemmän ajan takaiset ongelmat tai koronatilanteen aiheuttama stressi ja ahdistus, on äärimmäisen tärkeää että lapsi ymmärtää ettei aggressiivinen käytös tai toisen vahingoittaminen henkisesti, fyysisesti tai millään muullakaan tavoin ole missään tilanteessa oikeutettua. 

Jokaisen lapsen hyvinvointi ja perusturvallisuuden tunne on valtavan tärkeää, siksi haluamme tarjota muutamia vinkkejä opettajille ja lasten vanhemmille tähän epävarmaan ja haastavaan tilanteeseen. 

Tunteiden sanoittaminen ja niihin reagointi

Lasten tunnereaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaita ja raskaita käsitellä. On tärkeää, että lapsi kokee, että hänen tunteilleen on tilaa ja että hän saa aikusesta tukea ja turvaa suurempienkin tunneryöppyjen hetkinä. Kannattaa aloittaa konkreettisesti sanoittamalla lapsen tunne ääneen esimerkiksi “Huomaan, että sinua surettaa ja harmitttaa, mutta selviämme tästä yhdessä”. Reagoimalla lapsen tunteisiin rauhallisesti ja hyväksyvästi, lapsi oppii, että erilaiset tunteet ovat täysin hyväksyttyjä, oleellista on ottaa ne vastaan ja sitten harjoitella päästämään irti.

Tunteen vallassa toimiminen ei useinkaan kannata vaan on parempi opetella ensin rauhoittamaan itsensä vaikka laittamalla silmät kiinni hetkeksi ja hengittämällä syvään muutaman kerran ja toimimalla vasta sitten. Aikuisen on myös hyvä pohtia onko tällainen taito itsellään hallussa, sillä sen opettaminen lapselle voi olla hyvinkin haastavaa jos omat tunnetaidot ovat hukassa.

Toinen tärkeä asia on aikuisena pohtia annanko todella tilaa lapsen tunteille vai sysäänkö esimerkiksi omia tunteitani lapsen huoleksi. Tunteiden piilottelu lapselta on turhaa, sillä lapsi kyllä havaitsee jos aikuinen on allapäin tai murheissaan. Tässä oleellista olisikin sanoittaa ja kertoa lapselle että nyt olen surullinen mutta asiat kyllä järjestyvät varmasti ja lapsen ei tarvitse kantaa asiasta huolta. 

Kiusaaminen jättää ikuiset jäljet

Kiusaaminen jättää ihmiseen ikuisen jäljen. Kun voimakkaat tunteet tai oma paha olo kärjistyvät toiseen ihmiseen kohdistuviksi ilkeiksi sanoiksi tai teoiksi, on menty liian pitkälle. Tässä tehtävässä ideana on todella konkretisoida lapselle, kuinka omia ilkeitä sanojaan tai tekojaan ei saa koskaan vedettyä takaisin ja kuinka toinen ihminen kärsii niistä loppu elämänsä. Tarvitsette tehtävään sileän paperin ja rauhallisen tilan jossa lapsen on mahdollista keskittyä tehtävän sanomaan. 

Katselkaa ensin tyhjää sileää paperia. Miltä se näyttää? Ottakaa sitten paperi ja taittakaa se puoliksi, sen jälkeen taittakaa se uudelleen puoliksi, ja taittakaa se puoliksi. Tehkää näin niin kauan kun pystytte. Katsokaa paperia, mitä se nyt näyttää? Avatkaa paperi taitoksista, älkää vielä silitelkö sitä vaan katsokaa paperia, miltä se nyt näyttää? Kuvitelkaa, että jokainen taitos oli ilkeä asia, jonka joku teki tai sanoi. Jokainen ilkeä asia on jättänyt paperiin jälkensä.

Yrittäkää nyt yhdessä sormin saada taitokset pois paperista. Jotkut sanat ja teot ovat niin ikäviä, että niitä on vaikea saada enää pois. Paperista ei tule enää koskaan ihan samanlainen vaan jäljet säilyvät siinä ikuisesti. Samoin käy kun loukkaa toista ihmistä. Omia ilkeitä sanoja tai väkivaltaisia tekoja ei saa koskaan vedettyä takaisin ja arvet säilyvät toisessa ikuisesti.